"Rahan perässä juoksu meni pois muodista"

Näin uutisoi Taloussanomat (linkki).

Jutussa oli paljon mielenkiintoista tekstiä, jotka sopivat myös omaan ajatusmaailmaani. Olen lopen kyllästynyt olemaan matalapalkkainen orja, jonka työn tulos valuu suoraan erään ison osakeyhtiön pääjohtajan ja osakkeenomistajien taskuun. Tunteja vähennetään, tahtia kiristetään, oma kroppa menee remppaan, pyhäpäivien vapaatkin meni ja kaikesta kärsii myös Prinsessa.

Miksi meidän pitää sietää tätä?

Vastaus: Ei tarvikkaan

Löysin pari vuotta sitten käsitteen "omavaraisuus". Sen jälkeen olen siitä ottanut kaiken mahdollisen selvää, asunto meni myyntiin ja muutto ns. väljempään maastoon. Nyt on pankeissa ravattu, jotta saisi oman maan ja oman luvan.

Mutta toisaalta....

Tällä hetkellä minulla on aika mukavat oltavat. Omakotitalo puulämmityksellä, iso tontti, edulliset asumiskustannukset. Kiinteistö ei ole oma, mutta sitäkin tärkeämpi. Toisaalta kuitenkin mietin, kannattaako pankkilaina? Vaikkakin lainasumma on naurettavan pieni esim. kasvukeskuksiin verrattuna, ollaan edelleen taantumassa ja rahamarkkinoista ei kukaan ota selvää. Pessimistisemmät ennustaa, että kupla voi puhjeta milloin vain ja silloin on velalliset syvässä suossa. Osa enemmän tai vähemmän.

Mutta oma tupa, oma lupa. 

Vielä kun saisin itseäni niskasta kiinni ja irtisanoutuisin töistä. Aluksi nostaisin työttömyystukea. Mielestäni minulla on siihen oikeus, sillä 10-vuotisen työelämäni aikana en ole nostanut työkkärin tukea kahta kuukautta pitempään. Ja en ole edes 25-vuotta. Työelämään väsynyt jo tässä vaiheessa? Ikävä kyllä. Ehkä jäi vähän nuoruus elämättä, tiedä häntä. Ei mikään rilluttelu ole mielessä, vaan täysi nollaaminen ja hetkessä eläminen. Olisi aikaa miettiä "mikä minusta tulee isona".

Yrittäjäksi haluaisin. Mutta Suomen byrokratia on hirveä, eikä verotus ole kohtuullinen käsityölle. Suomalainen käsityö ei millään muotoa pysty kilpailemaan kansainvälisille halpamerkeille. Harvapa suomalainen enää etsii edes laatua. En halua rikastua, vaan voisin hyvin hinnallakin kilpailla, mutta verotus syö lopunkin vähän. Alv oli hyvä kun nostettiin 10000euroon, mutta se tuloveroraja olisi pitänyt nousta samaan tasoon.

Koira-ala ehkä? Mutta se on nykyään niin kilpailtu ala, joukossa monenlaista sakkia ja jos joku jakaa mielipiteitä suuntaan jos toiseen niin koirat, jopa koiraharrastajien sisälläkin. Valitettavasti se olisi melkein ainoa yrittäjyysmuoto, mihin minulla riittäisi ihan oikeasti taito.. Hmmm..

Maatila olisi kiva, mutta ne maksaa maltaita. Tai ne jotka ei maksa, niin on sitten siellä, missä en halua asua. EU-tukipolitiikka on surkea ja maatila ilman niitä on kannattavaa, jos saisi edullisen pläntin läheltä kasvukeskuksia ja erikoistuisi. Mutta en halua kasvukeskuksiin.

Sopisiko yrittäjyys minulle?

Olen parin vuoden aikana mielessäni perustanut yrityksen jos toisenkin. Pariin kertaan olen ehtinyt pankkiinkin neuvottelemaan lainasta. Silloin on hommat kaatuneet byrokratiaan. En yhtään ihmettele, miksei yrittäjyys ole monelle vaihtoehto. Suomessa on hyvin osattu säätää lakipykälät niin, että "laadukas ei voi olla edullista"  ja "pieni ei ole kannattavaa". Tämä ajaa yrittämistä miettivät takaisin palkkatöihin, sillä "pikku-nippelilain" unohtaminen ja tarkastajan antamat sakot saattaa ajaa yrityksen konkkaan. Esim: "Eikö lihan käsittely voi olla hygieenistä ilman miljoonainvestointeja?"

Suomen verotus on täystuhoaja monellekkin yritysidealle ja käsityöyritykselle. Kannattavuuslaskelmissani tulen koko ajan tulokseen, ettei yrittäminen kannata. En haluaisi pyytää kalliita hintoja, mutta mielestäni oma aikani on kallista. Arvostan esim. käsityötä korkealle, mutta kyllähän sitä itsekkin miettii, kannattaako minun ommella miehelle t-paitaa itse, kun halpaketjuista saa paitoja 5 eurolla.

Korkeiden hintojen vuoksi myös kotimaisen suosiminen on hankalaa. Näin matalapalkka-alalla ja osa-aikaisena työntekijänä, jonka palkasta menee puolet bensakuluihin, ei paljoa juhlita. Tukisinko silti suomalaista työllisyyttä, jossa rahat loppujen lopuksi menee ahneiden herrojen taskuun luomatta ollenkaan lisää työllisyyttä vai ostaisinko halvalla ulkomaalaista, jotta minulla jäisi käyttörahaa enemmän?



Siinäpä dilemma.

Olenkin tullut tulokseen, että pienet tulot, pienet menot. Tällä hetkellä yritän realisoida mahdollisimman paljon omaisuuttani.

Mitä minä teen Aalto-tuikkukipoilla? Onhan ne kauniit, mutta ei niitä käytetä kuin 2kk vuodessa. Lopun ajan ne ovat hyllyn päällä keräämässä pölyä -> myyntiin.

Kaapissa odottaa 8kpl Iittalan käyttämätönta Aino-lasia. Kuitenkin pidän enemmän Ikean halpalasien muodosta ja niitä on 12 kpl. -> Ainot myyntiin.

Kaikki nämä ylimääräiset tavarat on vain laiskaa rahaa. Asuntokin toivon mukaan pysyisi siistimpänä, kun poistetaan turhaa krääsää nurkista lojumasta.