maanantai 11. heinäkuuta 2016

Täällä taas..

Blogi piti pitkän hiljaiselon, jonka aikana tapahtui kaikenlaista. 

Lainaneuvottelumme omakotitalosta kariutuivat kohtuuttomiin takausvaatimuksiin. Tästä suivaantuneena elämä menikin sitten kokonaan uusiksi.

 Päätin erota työpaikasta, joka ei henkisesti antanut minulle enää mitään. 

Pakkasimme ja varastoimme henkilökohtaisen omaisuutemme. 

Lähdimme ulkomaille reppureissaamaan kuukaudeksi lapsen kanssa. Siihenkin kyllästyi melko pian. 

Nyt olemme reilun kuukauden päivät majailleet vähän siellä sun täällä. 

Omavaraisuus on enää kaukainen haave, sillä luvassa on muutto kaupungin ydinkeskustaan puhtaasti käytännöllisistä ja taloudellisista syistä, joista kerron myöhemmin.


On tässä kuitenkin jotain hyvääkin.

Kuinka viedä oma ajatusmaailma kaupungin sykkeeseen?

Otan haasteen vastaan.

Adios!

torstai 14. huhtikuuta 2016

10 syytä omavaraisempaan elämäntapaan



Oma listani on melko simppeli

1. Mahdollisimman vähäinen riippumattomuus rahasta
2. Mahdollisimman vähän ulkopuolista työntekoa (muiden hyväksi)
3. Stressaava työ, hullut työajat, levon puute
4. Perhe-elämän puute, hektisyys, kiire
5. Epäluottamus "systeemiin", Suomen eduskuntaan ja hallitukseen, EU:hun
6. Oma käden jälki ja tekemisen mielekkyys
7. Ekologisuus ja kierrättäminen
8. Puhdas ruoka, onnelliset eläimet
9. Pihi luonne, elämisen kalleus
10. Voi elää juuri siinä rytmissä ja sillälailla kun tahtoo. 


Työni on tällä hetkellä hyvin epämielekästä, hektistä ja järjetöntä. Joka vapaapäivä mietin, miten voisin välttää menemästä töihin. Joka aamu turhaudun, kun taas pitää lähteä pois Prinsessan luota. En näe montakaan positiivista asiaa nykyisessä työpaikassani. Tunteja on liian vähän, töitä on liian paljon, työntekijöitä on liian vähän ja pomoja liian paljon. Työajat on -järjettömän- vaihtelevat ja pahimmillaan on työpäivä loppunut klo 21.00, kotona 22.30, herätys klo 4.00 ja töissä klo 6.00. (pitkä työmatka). Palkka ei suoraan sanottuna motivoi ollenkaan, sillä se on kiireeseen nähden pieni. Lisäksi eduskunnan päätöksellä kauppojen aukiolot vapautettiin ja olen tuomittu menemään mm. äitienpäivänä töihin, Hellurei...

Mitä vähemmän olen riippuvainen rahasta, sitä vähemmän minun tarvitsee tehdä töitä ja yrittäjyyskin voisi alkaa olla vaihtoehto.  

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Taimihamsteri


Järkytys!
Näin aloittelijana pistin ilmeisesti vähän turhan paljon taimia itämään. Ajatuksena oli, että puolet ei todennäköisesti idä. No itipä sittenkin.. 

Tomaatti "Moneymaker" 10 tainta 
Kirsikkatomaatti "Gardener´s Delight" 10 kpl
Parveketomaatti "Balkoni Yellow"  ainakin 3 tulossa, katsotaan itääkö loput
(+ äitini laittoi 40 tainta 16 eri lajikkeesta, josta osa on tulossa minulle)

Seuraavana koulintavuorossa Kirsikkatomaatti


Etualalla vesimelonia, tällä hetkellä itänyt 5 kpl
Takana Chiliä, joita on yhteensä 15 kpl  (hups)

Kasvihuonekurkut 5kpl

 Mitä seuraavaksi istutetaan?


Laventelia. Näitä olisi tarkoitus käyttää saippuaan ja kynttilöihin. 

Muut taimet:
Tinjami 10 tainta
Lehtisalaatti 36 tainta (hups)
Jäävuorisalaatti 20 tainta
Rosmariini 3 tainta
Paprika 3 tainta
Purjosipuli 18 tainta
Valkosipuli 6 tainta
Salvia 5 tainta (ehkä tulee lisää)
Tilli 20 tainta
Pinaatti 10 tainta (ehkä tulee lisää)
Basilika 8 tainta
Rukola 5 tainta
Korianteri 14 tainta (hups)
Vesimeloni 3 tainta. 

Lisäksi eilen tein LÖYDÖN!!  Aivan ihana ihminen luopui äitinsä vanhasta Tikkakoski -poljettavasta ompelukoneesta! Toimiva vempele, puolineen kaikkineen. Vähän siistimistä ja öljyä (ja käytön opettelua) ja sitten hurauttelemaan. 

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Aitoja makuja

Vielä tämän kevään joudun turvautumaan pitkälti vielä kaupan antimiin. 
Pakastimessa on omaa possua ja kanaa (ja toki hirveä), mutta muuten on vielä omavaraisuusaste heikoilla kantimilla. Kaikki ruoka meilläkin kuitenkin kierrätettään. Tänään laitoin kuivat känttyleivät kuivumaan vielä enemmän ja ne syötetään elukoille. Vihannesten kuoret meni sisäkompostiin kastemadoille. Ruoanjämät syö koira. Ja ne kananmunan kuoretkin saa uuden elämän. 

Mitähän herkkua näistä valmistuu? (huom: lanttua en käyttänytkään).

No kurpitsasosekeittoa! Oli taivaallisen hyvää, hieman makeahkoa.

Chili oli tarpeellinen, jotta sai vähän potkua.
Porkkana toi makeutta.
Juuriselleri teki keitoon sellainen "maaperäisemmän" vivahteen.
(kannattaa kokeilla Juuriselleri-sipsejä!! Tulee tosi hyviä! )
Ja totta kai hieman tuorejuustoa. 

Lopputulos:


Tunnistatko vuoassa olevan nesteen?

Ternimaitoa.
Pakastimessani on -aina- ternimaitoa. Kuvassa oleva on hieman kohmeessa vielä, siksi jäinen pinta. Vuoan vetoisuus on noin litra. Siihen suolaa oman maun mukaan (en itse mittaa, ehkä joku 1-2tl). Uuniin 175-200 asteeseen noin tunniksi.

Ja mitä sieltä tulekaan:
Uunijuustoa! Lemppariani. 

On monia tapoja sitä syödä. Jotku tykkää lisätä kanelia. Jotku tykkää juustosta irtoavasta hera-nesteestä. Itse tykkään lisätä vähän sokeria ja syödä ilman heraa. Nam!




sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

"Rahan perässä juoksu meni pois muodista"


Näin uutisoi Taloussanomat (linkki).

Jutussa oli paljon mielenkiintoista tekstiä, jotka sopivat myös omaan ajatusmaailmaani. Olen lopen kyllästynyt olemaan matalapalkkainen orja, jonka työn tulos valuu suoraan erään ison osakeyhtiön pääjohtajan ja osakkeenomistajien taskuun. Tunteja vähennetään, tahtia kiristetään, oma kroppa menee remppaan, pyhäpäivien vapaatkin meni ja kaikesta kärsii myös Prinsessa.

Miksi meidän pitää sietää tätä?


Vastaus: Ei tarvikkaan

Löysin pari vuotta sitten käsitteen "omavaraisuus". Sen jälkeen olen siitä ottanut kaiken mahdollisen selvää, asunto meni myyntiin ja muutto ns. väljempään maastoon. Nyt on pankeissa ravattu, jotta saisi oman maan ja oman luvan.

Mutta toisaalta....

Tällä hetkellä minulla on aika mukavat oltavat. Omakotitalo puulämmityksellä, iso tontti, edulliset asumiskustannukset. Kiinteistö ei ole oma, mutta sitäkin tärkeämpi. Toisaalta kuitenkin mietin, kannattaako pankkilaina? Vaikkakin lainasumma on naurettavan pieni esim. kasvukeskuksiin verrattuna, ollaan edelleen taantumassa ja rahamarkkinoista ei kukaan ota selvää. Pessimistisemmät ennustaa, että kupla voi puhjeta milloin vain ja silloin on velalliset syvässä suossa. Osa enemmän tai vähemmän.

Mutta oma tupa, oma lupa. 

Vielä kun saisin itseäni niskasta kiinni ja irtisanoutuisin töistä. Aluksi nostaisin työttömyystukea. Mielestäni minulla on siihen oikeus, sillä 10-vuotisen työelämäni aikana en ole nostanut työkkärin tukea kahta kuukautta pitempään. Ja en ole edes 25-vuotta. Työelämään väsynyt jo tässä vaiheessa? Ikävä kyllä. Ehkä jäi vähän nuoruus elämättä, tiedä häntä. Ei mikään rilluttelu ole mielessä, vaan täysi nollaaminen ja hetkessä eläminen. Olisi aikaa miettiä "mikä minusta tulee isona".

Yrittäjäksi haluaisin. Mutta Suomen byrokratia on hirveä, eikä verotus ole kohtuullinen käsityölle. Suomalainen käsityö ei millään muotoa pysty kilpailemaan kansainvälisille halpamerkeille. Harvapa suomalainen enää etsii edes laatua. En halua rikastua, vaan voisin hyvin hinnallakin kilpailla, mutta verotus syö lopunkin vähän. Alv oli hyvä kun nostettiin 10000euroon, mutta se tuloveroraja olisi pitänyt nousta samaan tasoon.

Koira-ala ehkä? Mutta se on nykyään niin kilpailtu ala, joukossa monenlaista sakkia ja jos joku jakaa mielipiteitä suuntaan jos toiseen niin koirat, jopa koiraharrastajien sisälläkin. Valitettavasti se olisi melkein ainoa yrittäjyysmuoto, mihin minulla riittäisi ihan oikeasti taito.. Hmmm..

Maatila olisi kiva, mutta ne maksaa maltaita. Tai ne jotka ei maksa, niin on sitten siellä, missä en halua asua. EU-tukipolitiikka on surkea ja maatila ilman niitä on kannattavaa, jos saisi edullisen pläntin läheltä kasvukeskuksia ja erikoistuisi. Mutta en halua kasvukeskuksiin.


Sopisiko yrittäjyys minulle?

Olen parin vuoden aikana mielessäni perustanut yrityksen jos toisenkin. Pariin kertaan olen ehtinyt pankkiinkin neuvottelemaan lainasta. Silloin on hommat kaatuneet byrokratiaan. En yhtään ihmettele, miksei yrittäjyys ole monelle vaihtoehto. Suomessa on hyvin osattu säätää lakipykälät niin, että "laadukas ei voi olla edullista"  ja "pieni ei ole kannattavaa". Tämä ajaa yrittämistä miettivät takaisin palkkatöihin, sillä "pikku-nippelilain" unohtaminen ja tarkastajan antamat sakot saattaa ajaa yrityksen konkkaan. Esim: "Eikö lihan käsittely voi olla hygieenistä ilman miljoonainvestointeja?"

Suomen verotus on täystuhoaja monellekkin yritysidealle ja käsityöyritykselle. Kannattavuuslaskelmissani tulen koko ajan tulokseen, ettei yrittäminen kannata. En haluaisi pyytää kalliita hintoja, mutta mielestäni oma aikani on kallista. Arvostan esim. käsityötä korkealle, mutta kyllähän sitä itsekkin miettii, kannattaako minun ommella miehelle t-paitaa itse, kun halpaketjuista saa paitoja 5 eurolla.

Korkeiden hintojen vuoksi myös kotimaisen suosiminen on hankalaa. Näin matalapalkka-alalla ja osa-aikaisena työntekijänä, jonka palkasta menee puolet bensakuluihin, ei paljoa juhlita. Tukisinko silti suomalaista työllisyyttä, jossa rahat loppujen lopuksi menee ahneiden herrojen taskuun luomatta ollenkaan lisää työllisyyttä vai ostaisinko halvalla ulkomaalaista, jotta minulla jäisi käyttörahaa enemmän?



Siinäpä dilemma.

Olenkin tullut tulokseen, että pienet tulot, pienet menot. Tällä hetkellä yritän realisoida mahdollisimman paljon omaisuuttani.

Mitä minä teen Aalto-tuikkukipoilla? Onhan ne kauniit, mutta ei niitä käytetä kuin 2kk vuodessa. Lopun ajan ne ovat hyllyn päällä keräämässä pölyä -> myyntiin.

Kaapissa odottaa 8kpl Iittalan käyttämätönta Aino-lasia. Kuitenkin pidän enemmän Ikean halpalasien muodosta ja niitä on 12 kpl. -> Ainot myyntiin.

Kaikki nämä ylimääräiset tavarat on vain laiskaa rahaa. Asuntokin toivon mukaan pysyisi siistimpänä, kun poistetaan turhaa krääsää nurkista lojumasta.

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Elämä omiin käsiin

Muutama päivä vierehti masentuneena ja turhautuneena 
asioiden paikallaan junnaamiseen. Kunnes sitten sain motivaatiota ottaa sen 
puhelimen kauniiseen käteen ja lähteä viemään asioita eteenpäin.. 

Ei kai niitä kukaan muukaan minun puolesta tee. 


Ps. Taimet itää kovaa vauhtia :p


maanantai 28. maaliskuuta 2016

Viimeinen vapaapäivä



Aurinko. Olemmekin kaivanneet sinua! Kuvan lyhty on ollu koko talven lumen peitossa. Nyt siinä voisi taas poltella kynttilöitä. Rungon varteen aloitin syksyllä kukkapenkin teon. Odotan jo malttamattomana, että pääsen sitä taas jatkamaan.

Tämä laukku on omia tekeleitäni ikean kankaasta. Kangas on kierrätettyä ja löydetty ikean "löytöjä"-pisteeltä, jossa se on toiminut mallihuoneessa verhona. Hinta törkeän halpa ja kuosi mitä ihanin. Kova tuuli vain hankaloitti ulkonakuvaamista, mutta jos sen nyt kassiksi tunnistaisi. Samasta kankaasta tuli tehtyä myös tyynynpäällisiä ja patalappuja.


 Jotain pientä sievää tuli ommeltua, vaikka harvemmin olen minkään tämmöisen "tilpehöörin" ystävä.



Ensimmäiset tuhkat on levitettynä kasvimaan päälle. Paikalla on ollut kasvimaa ehkä 10 vuotta sitten viimeksi ja lumien sulattua alkaakin kova maanparannustyö. 


Tämmöistä vanhaa "peltoa", joka on nyttemmin soistunu. Tälle pitäisi keksiä käyttöä. Eläimille tai kasvimaaksi?


Tämän puukasan tilalle tulisi kierrätyslaseista kasvihuone. Kooltaan ehkä ~20 m2. Ikkunoita riittää. Paikka on heti kasvimaan vieressä oikealla. Päivisin aurinko paistaa koko päivän ja näin iltaisemmalla paikka on pari tuntia varjossa, kunnes taas paistaa aurinko. Mutta täällä pohjoisessahan me nautitaan yöttömästä yöstä ja juhannuksena aurinko paistaa ympäri vuorokauden :)


Tähän olisi tulossa elukoille alue ja ehkä siitä osa liikenee perunamaaksikkin.



Iso basilika itää jo. Samassa astiassa myös pieni lehtistä ja sillä tuntuu menevän heräämiseen vähän pitempään.


Tinjamia tulossa. En muista laittaneeni noin montaa per kuppi. Pitänee harventaa jossain vaiheessa. 


Herkkua : Puolukka-lappapuuroa. Tai etelässähän tätä sanotaan vispipuuroksi. Vielä iltasella leivon puolukkapiirakan, johon käytän puurosta ylijääneet puolukan kuoret.


sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Pääsiäisen vapaapäivät

Rakastan vapaapäiviä! 

Saa olla just niin kuin tykkää ja puuhailla erinäisten projektien parissa. Pääsiäisen päivät on pitkälti mennyt ommellessa erinäköisiä sisustustekstiilejä omaan kotiin. Värinä ei niinkään kevään vaaleaa, vaan pitkään pöydällä maanneet tummansiniset saivat tilaisuuden päästä paraatipaikalle.

Syksyllä otin talteen kasan kastematoja ämpäriin ja laitoin ne talvehtimaan kellariin. Pilkkikauden alkaessa muistimme matojen olemassaolon ja kävimme hakemassa ne pirttiin. Ämpäristä ei löytynyt yhtäkään matoa (kastelu oli unohtunu). Sen sijaan ämpärissä oli monta kymmentä kärpäsen toukkaa. Nekin kyllä käy. Menimme kuitenkin kaupasta ostamaan purkin onkimatoja ja nyt teimme niille kunnon kompostikodin,johon tulee edellisen ämpärin lehdet ja kaikki kasvijätteet. Nyt toivottavasti muistamme kastella. 

Nyt aloin myös keräämään kananmunan kuoria tulevalle kanaparvelle. Nämä annetaan kuivua ja sitten ne murskataan hienoksi jauheeksi. Kanat saavat tästä kalkin, eikä erillistä kalkkilisää tarvitse ostaa.

Itsetuotetut kananmunat kyllä kannattaa tässä perheessä. Vähän turhan paljon rahaa on talvella kulunut tehomuniin. Vaan kun vaihtoehtoa ei ole oikein ollut. Myös maitoa ja maitotuotteita kuluu ja olenkin laskenut, että halvemmaksi tulisi pitää omaa lehmää. Suomenkarjaa totta kai :) 

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Kevät ja kasvun alku!

Monesti hämmästelen, kun kuulen ihmisten sanovan olevansa kevät-, kesä-, syys-, tai talvi-ihmisiä. Kesän ehkä jollain tapaa ymmärrän. Onhan se kiva pukeutua väljiin vaatteisiin ja väreihin. Mutta mitä jos olisi aina kesä? Tuntuisiko se enää kesältä? 

Itse olen "vuodenaika-ihmimen". Rakastan kaikkia neljää vuodenaikaa. Varsinkin kevät ja syksy on minulle energisintä aikaa. Syksyllä korjataan satoa, haravoidaan lehtiä, mietitään joululahjoja ja valmistaudutaan talveen. Talvi menee pitkälti kaamoksessa, jonkin sortin horroksessa. Keväällä herään taas auringon ensisäteisiin ja tunnen olevani elossa. Laitan taimia kasvamaan, pesen ikkunoita ja tamppaan mattoja. Ja haaveilen lomasta, puutarhasta ja varsinkin sisustamisesta!! Kevät on luomisen aikaa!

Valkosipulit alkoivat itämään niille tarkoitetussa astiassa, joten päätin pistää ne multaan. Kuukauden verran ovat saaneet kasvaa ja onhan ne jo melko hyvässä kasvussa :D Onneksi kasvattavat varren lisäksi juuriakin. Tuoksu on mitä huumaavin. 

Chilikin pilkistää jo. Nämä ovat kaupasta ostetusta chilistä otetut siemenet. Koemielessä pistin 

Tällä hetkellä siemenistä on istutettuna lipstikkaa, vesimelonia, basilikaa, purjoa, palsternakkaa, lisää chiliä, salviaa, korianteria ym ym. 


Nämä on siitä käteviä, että voi pinota hetken aikaa päällekkäin. Meinaa tuosta ikkunatilasta tulla jossain vaiheessa puutetta. Ja varmaan pihan koostakin ;) Suosittelen keräämään vessapaperihylsyjä. Maatuu penkkiin, helppo siirrellä ja ILMAISIA! :P

Rairuoho laitettiin vähän turhan aikaisin tulemaan. Se on ehtinyt ottaa itseensä reippaasti pituutta. Kuvassa minun ja Prinsessan pääsiäistekeleet. 


Mitä on hyvä elämä?




Onko se sitä, että on miljoona pankkitilillä, luksuslukaalit ja -autot? Asfaltoidut pihat ja kesämökki kaikkine varusteineen meren rannalla? Iso purjevene, urheiluauto ja lapsetkin harrastaa jääkiekkoa ja ratsastusta, vanhemmat toki golffia. On jonkinmoista kissanristiäistä vip-tarjoiluineen.

Onko se iso omakotitalo kaupungin hyvämaineisella asuinalueella, pienellä pihalla (koska suuri vaatii töitä liikaa)?. Naapurille ylettää antamaan kahvikupin suoraan ikkunasta, koska postimerkin kokoiselle pihalle piti saada 400m2 talo (koska naapurillakin oli). Pihassa on vaimon perhefarkku ja isännän uudehko Toyota, joka piti kuitenkin mennä vaihtamaan Mersuun (koska naapurillakin oli). Ulkomaille pitää päästä joka lomalla ja sen vuoksi tehdään jopa kahta työtä (koska naapurikin palasi juuri Malesiasta, ne oli siellä 2 kuukautta!).  

Onko se sitä, että olet perusduunari, asut suhteellisen edullisella asuinalueella, jossa kaikki peruspalvelut? Alueella on suht vanhaa asuntokantaa, mutta lainaa ei tarvinut ottaa niin paljon. Lapsilla on lyhyt koulumatka ja molemmilla vanhemmilla vuorotyöt. Yksi farmari riittää pihassa. Asunto on sisustettu kivasti Ikealla. Risteilyllä ja Muumimaailmassa käydään kerran vuodessa. 

Vai voisiko se jollekkin olla:

Talo "keskellä ei mitään". Ympärillä luonto ja vesi. Talo, jossa lämmin vesi ja lämpimät patterit ei ole mitään itsestään selvyyksiä (jos et lämmitä, ei ole lämmintä). Jos maito on loppu, niin sitä ei lähdetä 50km päästä hakemaan. Mutta kulut ovatkin sitten minimaalliset. Isolla tontilla pystyt kasvattamaan oman ruokasi. Omasta metsästä tulee polttopuut. Jos pystyt tekemään töitä kotona, ei bensaankaan juuri mene rahaa. Oletko päässyt nauttimaa 150m2 omakotitalosta, jossa asumiskustannukset perheeltä on 150€ kuussa? Senkin jälkeen vielä mietit, miten pienentää mm. sähkölaskua. Miten olla omavaraisempi? 


 Tunnen montakin ikäluokkani edustajaa 3. pykälästä. Vanhempi sukupolvi menee jossakin 2. vaihtoehdon kohdalla. Ja taas isovanhemmat taas 3. pykälällä. Ensimmäinen on varmasti se, mistä kaikki haaveilee. Mutta minä olen tämä viimeisin.

En halua mennä siitä mistä aita on matalin. Tosin joudun tekemään joitakin myönnytyksiä perheeni vuoksi. Leijonan mielestä minä elän keskiajalla :)

Huolestuneena katson maailman menoa. Olen ihan tarkoituksella yrittänyt olla lukematta mitään uutisia pitkään aikaan, sillä jossain vaiheessa alkoi tuntumaan, että kannan koko maailman murheita harteillani. Tuntui kuin kaikki positiivisuus olisi hävinnyt. 

Olen yritänyt lokeroida itseäni johonkin tiettyyn ryhmään, voidakseni kertoa kuka olen. En ole pystynyt. En miellä olevani mikään hippi, vaikka tykkään rennosta elämäntavasta. En koe olevani mikään hipsteri, vaikka mielestäni poikkean aikatavalla ikäluokastani.. En koe olevani "kettutyttö" tau "puunhalaaja", vaikka olenkin sitä mieltä, että luonnolla voisi olla muutakin annettavaa, kuin vain puuntuotto, tehokalastus tai kaivostoiminta. Pidän siitä, että eläimillä on hyvät oltavat, enkä pidä tehotuotannosta. En siltikkään ole vegaani, vaan syön lihaa ja lahtaan eläimiä omaksi ravinnokseni (sekä villikissoja ja pienpetoja tarvittaessa). 

Mutta osaan ehkä kuitenkin sanoa mikä olen. Minä olen...

Minä

torstai 17. maaliskuuta 2016

Follow your Dreams!

Yritetään.. 

Se on vähän hankalaa kun kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Punainen tupa joutuu lähteä hakemaan rahoitusta toisesta pankista, kun ei oma pankki lämmennyt asialle. Tai siis rahaa aina saa, mutta ehdot oli turhan kovat.  Hyvä tsäänssi lähteä kilpailutuskierrokselle! :)

Kaunis vapaapäivä on hurissut siivouksen merkeissä. Siinä samalla tulin ajatelleeksi lempiaihettani kierrättämistä. Googletellessani alueeni kierrätyspisteitä manasin, kun vieläkään seutu ei ole saanut muovikierrätyspaikkaa. Noh, uuniin vaan. 

Oma kuntani mahdollistaa jätteiden kokonaisvaltaisen kierrättämisen. Sekajäteastiaa ei tarvitse olla, eikä siitä tarvitse maksaa. Tällä hetkellä suurin osa jätteistäni on poltettavia, jotka menee uuniin puiden sekaan, tai poltamme pihalla. Lisäksi koiramme syö ruoantähteet ja loput biojätteet kompostoidaan. Metallit säilötään kotona ja viedään ne sitten kierrätettäväksi, kun niitä tulee tarpeeksi. Vaatteet pitkälti uusiokäytän (farkuista tyynynpäällisiä, t-paidoista rättejä ja lopuilla Leijona voi rassailla autoa ). Muovijätteen kierrätystä vielä odotellessa.

 Ihminen kummasti tottuu kierrättämiseen kun vaihtoehtoa ei ole. Joten älkää ostako sekajäteastioita ! :P


Kesäunelmia

Haaveilen pihaan uutta kompostia. Iso piha, iso komposti. Nykyinen ei oikein hivele silmää ja on kauhean epäkäytännöllinen. Pinterestin ihmeellisestä maailmasta bongasin sitten tällaisen:


En ole varma kuinka monta noita pitäisi tontille tehdä, että kaikki mahtuisi. Ehkä suurimmat risu ja lehtikasat "varastoin" koho/lämpöpenkkeihin. Ja kasvit tykkää!


Lisäksi Prinsessa tarvitsisi varmasti ensimmäisen oman leikkimökkinsä (kun kerrankin on tilaa). Suunnitelmissa olisi joku yksinkertainen, talon muotoon sopiva. Kuten esimerkiksi tämä :



Ja ulkorakennukseen miehelle jotain tällaista. Mutta tämä toteuttakoon vasta sitten, kun punainen tupa on meidän omistuksessa. 

Kevät on ihanaa suunnittelemisen aikaa ! 

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Apua!

Se oli ensimmäinen reaktioni, kun sain eteeni tekstinkäsittelysivun.

"Mistä minä nyt kirjoitan?", "Haluanko kertoa kaiken?", "Lukeeko kukaan?", "Tunnistaako joku minut tästä?".. Taas tätä pinnallista ajattelutapaa, josta pyrin pois pikkuhiljaa. Olen pistänyt elämääni remonttiin, sillä en pitänyt siitä mitä peilissä ja ympärilläni näin. Ongelmia on niin helppo lakaista maton alle, mutta niiden kohtaaminen ja uudenlainen ajattelutapa tuntuu olevan monelle vaikeaa. Siksi poistuin mukavuusalueeltani ja kohtasin maailman!


Lähdetään alusta:

Olen kotoisin "keskeltä korpea", pienestä kylästä, jonka teitä pitää vilkkaana lähinnä rekka-autot. Sittemmin olen muuttanut elämäni aikana x-kertaa, etten pysy laskuissakaan enää perässä. Pahimmillaan muuttoja on ollut 3 kpl vuoden sisään. Ikää minulla on "vasta" 24-vuotta. Monet kysyivät "mistä olen kotoisin".. "Ööh.. siellä synnyin ja sitten olen asunut siellä ja täällä". Juureton? Siltä joskus tuntui..

Sittemmin löysin vierelleni Leijona-miehen.  Skorppari ja Leijona... Jep!  Suhteemme on välillä hyvinkin myrskyisä, mutta minä niin RAKASTAN tuota miestä <3  Yhdessä olemme olleet yli 5 vuotta. Tässä ajassa meille on syntynyt rakas Prinsessamme Jousimies. Perheemme on pieni ja pippurinen, mutta TÄYDELLINEN.

Sittemmin maailmaan kyllästyneenä pakkasin laukkuni, hain töitä synnynseudultani ja sanoin miehelleni, että perässä saa tulla. Pistimme yhteisen asuntomme myyntiin ja herra seurasi puolen vuoden päästä perässä.



Punainen tupa ja perunamaa. Kuvastaa tällä hetkellä aika hyvin tätä idylliä. Idylli ei vielä toistaiseksi ole oma, vaikka tässä asustetaankin, mutta toivottavasti sekin muuttuu tässä lähiaikoina. Blogissani tullaan pyörimään pitkälti teemoissa

- omavaraisuus
- rakentaminen
- sisustaminen
- eläimet
- perhe
- pois oravanpyörästä (helpommin sanottu kuin tehty)
- kierrättäminen

Tervetuloa siis maailmaani. Toivottavasti viihdyt!