keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Mitä on hyvä elämä?




Onko se sitä, että on miljoona pankkitilillä, luksuslukaalit ja -autot? Asfaltoidut pihat ja kesämökki kaikkine varusteineen meren rannalla? Iso purjevene, urheiluauto ja lapsetkin harrastaa jääkiekkoa ja ratsastusta, vanhemmat toki golffia. On jonkinmoista kissanristiäistä vip-tarjoiluineen.

Onko se iso omakotitalo kaupungin hyvämaineisella asuinalueella, pienellä pihalla (koska suuri vaatii töitä liikaa)?. Naapurille ylettää antamaan kahvikupin suoraan ikkunasta, koska postimerkin kokoiselle pihalle piti saada 400m2 talo (koska naapurillakin oli). Pihassa on vaimon perhefarkku ja isännän uudehko Toyota, joka piti kuitenkin mennä vaihtamaan Mersuun (koska naapurillakin oli). Ulkomaille pitää päästä joka lomalla ja sen vuoksi tehdään jopa kahta työtä (koska naapurikin palasi juuri Malesiasta, ne oli siellä 2 kuukautta!).  

Onko se sitä, että olet perusduunari, asut suhteellisen edullisella asuinalueella, jossa kaikki peruspalvelut? Alueella on suht vanhaa asuntokantaa, mutta lainaa ei tarvinut ottaa niin paljon. Lapsilla on lyhyt koulumatka ja molemmilla vanhemmilla vuorotyöt. Yksi farmari riittää pihassa. Asunto on sisustettu kivasti Ikealla. Risteilyllä ja Muumimaailmassa käydään kerran vuodessa. 

Vai voisiko se jollekkin olla:

Talo "keskellä ei mitään". Ympärillä luonto ja vesi. Talo, jossa lämmin vesi ja lämpimät patterit ei ole mitään itsestään selvyyksiä (jos et lämmitä, ei ole lämmintä). Jos maito on loppu, niin sitä ei lähdetä 50km päästä hakemaan. Mutta kulut ovatkin sitten minimaalliset. Isolla tontilla pystyt kasvattamaan oman ruokasi. Omasta metsästä tulee polttopuut. Jos pystyt tekemään töitä kotona, ei bensaankaan juuri mene rahaa. Oletko päässyt nauttimaa 150m2 omakotitalosta, jossa asumiskustannukset perheeltä on 150€ kuussa? Senkin jälkeen vielä mietit, miten pienentää mm. sähkölaskua. Miten olla omavaraisempi? 


 Tunnen montakin ikäluokkani edustajaa 3. pykälästä. Vanhempi sukupolvi menee jossakin 2. vaihtoehdon kohdalla. Ja taas isovanhemmat taas 3. pykälällä. Ensimmäinen on varmasti se, mistä kaikki haaveilee. Mutta minä olen tämä viimeisin.

En halua mennä siitä mistä aita on matalin. Tosin joudun tekemään joitakin myönnytyksiä perheeni vuoksi. Leijonan mielestä minä elän keskiajalla :)

Huolestuneena katson maailman menoa. Olen ihan tarkoituksella yrittänyt olla lukematta mitään uutisia pitkään aikaan, sillä jossain vaiheessa alkoi tuntumaan, että kannan koko maailman murheita harteillani. Tuntui kuin kaikki positiivisuus olisi hävinnyt. 

Olen yritänyt lokeroida itseäni johonkin tiettyyn ryhmään, voidakseni kertoa kuka olen. En ole pystynyt. En miellä olevani mikään hippi, vaikka tykkään rennosta elämäntavasta. En koe olevani mikään hipsteri, vaikka mielestäni poikkean aikatavalla ikäluokastani.. En koe olevani "kettutyttö" tau "puunhalaaja", vaikka olenkin sitä mieltä, että luonnolla voisi olla muutakin annettavaa, kuin vain puuntuotto, tehokalastus tai kaivostoiminta. Pidän siitä, että eläimillä on hyvät oltavat, enkä pidä tehotuotannosta. En siltikkään ole vegaani, vaan syön lihaa ja lahtaan eläimiä omaksi ravinnokseni (sekä villikissoja ja pienpetoja tarvittaessa). 

Mutta osaan ehkä kuitenkin sanoa mikä olen. Minä olen...

Minä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti